Unesco on määritellyt vuosituhannen alussa tavoitteeksi, että kaikissa maissa kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhtäläiset opiskeluoikeudet ja yhteiset oppimisympäristöt. Erityiskoulut ja –luokat nähdään eriarvoistavina ja jopa syrjäytymisen uhkana. Kaikille yhteistä oppimista, inkluusiota, käsittelimme siis kurssilla viikon ajan.
Kaikissa kolmessa maassa (Suomi, Saksa, Portugal) asia on kouluissa sisäistetty ja toteutuskin on viety melko pitkälle. Maakohtaisia erojakin toki löytyy. Portugal on Euroopan maista se, jossa inkluusio on viety pisimmälle. Siksi olikin kiinnostavaa, että kurssilla oli myös Portugalin edustajia. Myös kurssin vetäjä oli tehnyt laajoja opintokäyntejä Portugalin kouluihin.
Keskeistä on, että jokainen oppija tulee nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi. Jokaisella on tähän oikeus. Yhteiskuntamme, myös kouluympäristö on hyvinkin monimuotoinen. Itse asiassa olemme kaikki erilaisia oppijoita ja meillä kaikilla on erilaiset tarpeet. Tästä syntyy monenlaisia ongelmia, jotka olisi kuitenkin käännettävä ongelmista mahdollisuuksiksi. Hyvät ideat kaatuvat kuitenkin usein joko vääriin asenteisiin tai riittämättömiin taloudellisiin resursseihin. Myös kulttuurierot eri maiden välillä ovat suuria pelkästään Euroopassakin. Portugalin onnistuneen inkluusion taustalla on sosiaalinen, välittävä, lämminhenkinen suhtautuminen toisiin ihmisiin.
Viikon aikana saimme esimerkkejä inkluusion toteutusvaihtoehdoista, yhteistyöstä, arvioinnista ja erilaisten apuvälineiden (esim. tietotekniikan eri sovellukset) käytöstä. Keskustelu oli vilkasta ja syvällistä, kollegojen kertomat kokemukset herättivät paljon ajatuksia. Suomessa on moni asia opetussuunnitelman tasollakin viety paljon pidemmälle kuin monessa muussa maassa. Kolmiportainen tukijärjestelmämme ja sen kirjaaminen wilmaan teki vaikutuksen muihin kurssilaisiin.
Taru Koskinen
