Kesäkuun toisella viikolla kokoontuivat Erasmus-hankkeemme koulujen edustajat Euroopan laidalle eli Portugalin Azoreille, Picon saarelle, keskelle Atlantin valtamerta! Iso-Britanniasta, Puolasta, Virosta, Unkarista ja Suomesta lensi jännittyneitä osallistujia eksoottiselle saarelle, kaksi oppilasta ja opettajaa jokaisesta maasta.
Sää suosi, maisemat olivat kauniita ja tulivuoren huippu hallitsi maisemaa.
Viikon teemana oli azorilaisille tärkeä kirkollinen juhla helluntai, jota juhlittiin saarella neljä päivää perinteitä kunnioittaen. Me osallistuimme kahden viimeisen päivän ohjelmaan. Juhlinta oli sekä arvokasta että iloista. Juhlakulkueet kävelivät kylien keskustoissa useaan kertaan orkesterin soiton tahdittamina. Kulkueissa oli juhla-asuihin pukeutuneita perheitä. Perheillä oli isot juhlaliput ja usein perheen pienin kantoi kruunua. Se viittasi kuningattareen, joka aikoinaan otti tavaksi kutsua köyhää kansaa juhlalounaalle helluntaina. Valtavat rinkelit olivat myös keskeisessä osassa. Niitä oli valtava määrä, ne tuotiin kirkolle siunattaviksi kauniissa koriasetelmissa ja niistä riitti kuulemma syötävää koko vuodeksi!
Vaihto-oppilaiden tehtävä oli kuvata juhlia ja seuraavina kolmena koulupäivänä viisi monikansallista oppilasryhmää teki videoesityksen juhlista. Viimeisen illan yhteisen juhlan aloitimme katsomalla videot. Etukäteen olivat kunkin maan oppilaat tehneet videoesityksen oman maansa juhlista. Suomesta Sandra ja Emma kertoivat pääsiäisen ja juhannuksen vietosta.
Tyttöjen mietteitä viikon varrelta:
Kauniit maisemat ihastuttivat. Sää ei ollutkaan niin helteinen kuin etukäteen luulimme. Aurinko paistoi tosi voimakkaasti ja pääsimme uimaan merivesialtaaseen.
Saarella on vain 15 000 asukasta, joten liikennettä ei ollut paljon, mutta ajokulttuuri tuntui villiltä.
Koulu ei ollut niin hyvin varusteltu kuin Salossa. Monet oppilaat söivät omia eväitä, vaikka koululounaskin oli tarjolla. Kasviksia syötiin todella vähän ja tummaa leipää ei näkynyt.
Opettajien ja oppilaiden välit olivat rennon kaverilliset. Oppilailla on joka kolmas vuosi kansalliset päättökokeet.
Saarella ei ollut mahdollista harrastaa ihan mitä vain, mutta urheilu on suosittua. Osa harrastuksista toteutuu koulun kerhoina. Vapaa-ajalla nuoret myös paljon hengailivat kaveriporukoissa. Some on kovassa käytössä ja musiikkimaku sama kuin meillä. Retkibussissa porukat halusivat kuunnella Darudea.
Saaren pääelinkeino matkailun lisäksi on viininviljely. Kävelimme Unescon maailman perinnekohteeksi nimetyillä viiniviljelmillä, joita rytmittävät loputtomat laavakivistä kootut aidat. Viinirypäleet kasvavat mustassa, kivikkoisessa maassa.
Sisällä kodeissa kuljettiin kengissä ja vessan ovissa ei ollut lukkoja! Keittiöön tultiin suoraan ulkoa, sekin ihmetytti.
Koko viikon oli uni- ja ruokarytmi sekaisin. Isännät puhuivat välillä portugalia ja tutustuminen ei ollut ihan helppoa. Loppuviikosta löytyi kuitenkin yhteinen sävel ja sitten olikin jo haikeaa erota.
Kotimatka kesti kolme vuorokautta lentoyhtiön sähläilyjen takia. Monta tuntia kului lentokentillä, mutta saimme myös kaksi ylimääräistä hotelliyötä ja päivän Lissabonissa!
Ihmeellistä, että pienellä saarella keskellä valtamerta eletään lähes samanlaista arkea kuin meillä kotona!
TK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti