Erasmus+ -kurssi Italian Firenzessä

Tekoälyä, taidetta ja tuorepastaa

Opettajaliikkuvuus 5.-11.10.2025 Firenzessä, Italiassa

”Kirjoita päiväkirjamuotoinen raportti Erasmus-koulutusviikosta Firenzessä, kerro kiinnostavista opinnoista, Italian ruokakulttuurista ja mielenkiintoisista keskusteluista eurooppalaisten opettajakollegoiden kanssa.”

Jos olisin tehnyt tämän matkapäiväkirjan tekoälyohjelmalla, olisi prompt eli kehote ollut yllä olevan kaltainen. Tekoäly, artificial intelligent, AI, olisi kirjoittanut minulle muutamassa sekunnissa raportin viikostani Europass – koulutuksesta ”AI for CLIL: Lesson plans, resources and assessment tools”. Kirjoitan raportin kuitenkin itse. En käytä tekoälyä edes luonnosteluun tai sisällön ideointiin.  Tekoäly pystyy moneen, mutta kokemusten ja tuntemusten välittämiseen siitä ei ole.

Tekoälyn vastustajasta tekoälyn tuntijaksi

Erasmus-koulutus koostui päivittäisistä oppitunneista klo 9–14, opettajamme Ester Maria Cantinon johdolla. Opettajamme alusti päivän aihepiiristä kuten tekoälyn historiasta, tekoälyn käytöstä opettajan työn tukena ja monista tekoälysovelluksista. Kurssimme alkoi pohdinnoilla käsitteistä äly ja teko. Koneoppiminen ei ole sanana yleisessä käytössä, vaan yleisesti puhutaan tekoälystä. Itse jäin tätä miettimään. Kurssi oli teemaaltaan tekninen, eettisiä kysymyksiä ei juuri käsitelty. Taukojen aikana pohdimme käytön mahdollisuuksia omissa kouluissamme. Sain vaikutelman, että muualla tekoälyn käyttöön suhtaudutaan vapaammin kuin meillä.  Itse olin epäileväinen ennen kurssia ja kurssin jälkeen suhtautumiseni on muuttunut myönteisen uteliaaksi.

Koulunpenkillä opet aktiivisina

Päivä alkoi aina opiskelijoiden aktivointitehtävillä. Haastattelimme toisiamme noppatehtävän avulla, rakensimme luokasta löytyvistä asioista jotain uutta tai kuvasimme kännyköillä, teimme toisistamme kuvia tekoälyä hyödyntäen tai käytimme käännöstyökalua. Näiden harjoitusten tarkoitus oli virittää meitä opiskelijoita päivän teemaan. Opettajamme oli rakentanut viikon ohjelman siten, että päivittäin tutustuimme tekoälypohjaisiin työkaluihin käyttäen niitä oppituntien suunnittelusta arviointiin.  

Kokeilimme tekoälyavusteisia ohjelmia kuten Claude, Magic School ja Gamma. Teimme kuvia kertomalla sanallisesti, mitä haluamme tai valjastimme työkalun luomaan tekstistämme tiivistelmiä, kysymyksiä, kaavioita, mind mapeja, tehtäviä tai sanalistoja oppilaille. Teimme päivittäin lukuisia harjoitteita eri ohjelmilla. Koulunpenkillä ope myös muuttuu oppilaaksi ja saa havainnoida oppilaan näkökulmasta harjoitteita. Pää höyryten yritin pysyä vauhdissa ja omaksua uusia asioita.

CLIL eli content language integrated learning -opetus hyötyy Bloomin taksonomiasta, jolloin tehtäviin otetaan mukaan ajattelua kehittäviä tehtäviä. Yksinkertaisten muistitehtävien lisäksi opettajan kannattaa monipuolistaa tehtävävalikoimaa analysoivien tehtävien suuntaan. Ideoita ryöppysi, murehdin jo valmiiksi, milloin ehtisin ottaa uusia juttuja käyttöön omassa opetuksessani.

Tekoälyteeman lisäksi kurssi luonnollisesti herätti digitaalisten työkalujen käyttöön muutenkin. Koulutus oli tekoälyoppien lisäksi mahtava viikko oman opettamisen kehittämiseksi. Näkökulmat muilta osallistujilta eri Euroopan maista antoivat paljon. Kurssikaverini olivat Virosta, Puolasta, Saksasta, Espanjasta ja Portugalista. Opettaja oli italialainen. Yleiset kouluaiheiset keskustelut kuten: Miten muissa maissa suhtaudutaan kännyköihin? Miten tekoälyä voi käyttää?  Miten koulun sääntöjä rikkovaa oppilasta rangaistaan? Opiskellaanko kotitaloutta? olivat hyvin antoisia. Minun kotitalousopettajana oli helppo tuntea ylpeyttä Suomen koulujärjestelmästä.

Pitsaa ja pastaa joka päivä

Ruokakulttuuriin, taiteeseen ja historiaan sukellus oli yksi koulutusviikon suuri anti. Kurssi Firenzen kaltaisessa kaupungissa oli valtava ilo ja upea kokemus. Nautin Italian pastoista ja pitsoista useissa eri ruokapaikoissa. Aamupalan nautin kaupunkilaisen tapaan kulmakahvilassa. Italialainen kahvi on eittämättä maailman parasta ja italialainen juo kahvinsa kahvilassa useammin kuin suomalainen. Ehkä juuri siksi joka kadunkulmassa on kahvila; kaupunki ja kahvilakulttuuri säilyy eloisana asiakkaittensa avulla. Firenzen oma keitto on Pappa al pomodoro, leipää sisältävä tomaattikeitto. Suositus! Ruokakulttuuriviikon kruunasi kurssiin sisältynyt kulttuuriohjelma: kokkailukurssi, jolla teimme pastaa alla carbonara. Sieltä tarttui niksejä kotitaloustunnille vietäväksi.

Kaikki erilaisia, kaikki samanlaisia

Kulttuurivaihto opettajille on tärkeä. Elämme Suomessa edelleen melko lailla omissa oloissamme, vaikka moninaisuus lisääntyykin. Opettajien jos kenen on syytä pysyä laajakatseisina ja kaikkia ihmisiä arvostavina. Olen kiitollinen Euroopan Unionin Erasmus+ -koulutusviikosta. Kiitän myös Hermannin koulua ja Kieku-tiimiä mahdollisuudesta tähän matkaan.

Tekoäly ei olisi voinut tehdä raporttiani. Tunteeni ja kokemukseni olivat täysin omiani viikon aikana. Tekoäly tuntuu nyt olevan kaikkialla.  Opetushallitus ohjeistaa koulutuksen järjestäjiä käyttämään tekoälysovelluksia pedagogisesti perustellusti, vastuullisesti, kestävän kehityksen mukaisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi sekä vinoumia ja riskejä halliten.

Opettajat voivat Salossa käyttää Copilotia. Oppilaille AI:n käyttö ei ole koulutehtävissä sallittua. Oppilaat haluaisivat sitä käyttää tehtävien teossa, jotkut tekevät, jotkut jäävät siitä kiinni seurauksin. Tekoälyn turvallinen käyttö vaatii omaa kriittistä ajattelua; ensisijaista oppilaille on oppia ajattelemaan.

Outi Pynnönen-Polari

Kotitalouden ja terveystiedon opettaja

Hermannin koulu

Erasmus+ -matka Slovakiaan Komárnoon

 Erasmus+ -matka Slovakiaan Komárnoon  

 

Sunnuntaina 9.11. joukko Hermannin koulun oppilaita ja opettajia matkusti bussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta lennettiin Itävaltaan Wieniin. Wienistä matka jatkui tilauskyydillä Itävallan ja Unkarin läpi Slovakian Komárnoon, jonne saavuttiin myöhään illalla. Valtioiden rajojen ylitystä ei vapaan liikkuvuuden Euroopassa oikeastaan edes huomannut; autoa ei pysäytetty tai passia tarkistettu. Illan pimeässä ihmettelimme automatkalla valtavaa valojen määrää tien molemmilla puolilla pellolta näyttävillä alueilla. Kuljettajamme kertoi, että valot ovat tuulivoimaloista, joita Itävallan puolella on todella paljon. Komárnossa tapasimme oppilaiden isäntäperheet ja oppilaat siirtyivät heidän mukanaan paikallisten koteihin. 

 

ma 10.11.  

Maanantaiaamu alkoi koululla klo 8 toisiimme tutustumisilla ja koulukierroksella. Teimme ryhmämme kanssa etuoikeuskävelytehtävän ja pohdimme myös tehtävän merkitystä sekä tuloksia. Koululla meillä oli myös pari oppituntia: matematiikkaa, ongelmaratkaisua. Nautimme koululla slovakialaisen koululounaan, johon kuuluu alkukeitto, pääruoka sekä jälkiruoka. Leipää tai varsinaista salaattia ei ollut tarjolla. Maanantain lounaana oli kurpitsakeittoa, pasta-perunavuokaa ja kerrosjogurtti. Koululounas on hyvin tuhti ja se nautitaan aika myöhään, vasta n. klo 13.30-14 aikoihin, joten useimmilla oppilailla oli mukanaan omia eväitä (leipää, hedelmiä jne.) joita he söivät aamupäivän pitkällä välitunnilla. Kännyköiden käyttö koulupäivän aikana on Slovakiassa kielletty.  

Lounaan jälkeen kävelimme hieman kaupungilla ja tutustuimme Komárnon linnoitukseen, jossa meille kerrottiin mm. ruoan säilytyksestä ja jätehuollosta entisaikaan ennen sähköä, jääkaapeja jne. Komárnon linnoitus on Slovakian suurin linnoitus ja näytellyt ratkaisevaa roolia useissa Euroopan sodissa ja valloituksissa kautta historian. 

 

ti 11.11. 

Tiistaina aamu alkoi kuvis-kässä-tunnilla. Saimme tehdä kankaanpainantaa kestokangaskasseihin. Painannassa käytettiin alueelle tyypillistä väritystä eli sinistä ja valkoista. Tunnin jälkeen kävimme tapaamassa Komárnon kaupunginjohtajaa. Hermanni pääsi istumaan Komárnon kaupunginjohtajan tuoliin. Tapaamisen jälkeen palasimme koululle ja meillä oli liikuntatunti. Ensin teimme alkuverryttelyä ja sitten pientä kisailua mm. köydenvetoa ja renkaan kuljetusta. Lounaan, joka tiistaina oli vihanneskeittoa, paistettua kalaa perunamuusilla ja pillimehu, jälkeen kävimme kävelyllä kaupungissa. Kävelimme Unkarin puolelle pitkin Tonavan ylittävää siltaa. Komárno ja Unkarin puoleinen Komárom olivat aiemmin yksi kaupunki, mutta I maailmansodan jälkeen Unkarin ja Tšekkoslovakian raja asetettiin kulkemaan pitkin Tonavaa ja tämä jakoi kaupungin kahtia. Pikaisen Unkarikäynnin jälkeen kävelimme Tonavan rantaa pitkin kohtaan, jossa Tonava yhdistyy Váh-jokeen. Tovin maisemia ihailtuamme kävelimme vielä paikalliseen kahvilaan ja maistoimme Kofolaa. 

 

Ke 12.11. 

On Wednesday, seven students from Hermanni School, together with their host-family teenagers and teachers, boarded a bus from Komárno to the Slovak capital, Bratislava. 
 

In the late morning, we headed to Devin Castle. 
Devin Castle is an important part of Slovak cultural heritage and one of the key monuments connected to Slovak national identity. From the castle hill, visitors can usually admire impressive views over the surrounding landscape and see the point where the Danube and Morava rivers meet. 

However, our visiting day turned out to be extremely foggy. The mist was so thick that we could hardly see anything from the viewpoint – which, of course, led to a lot of joking among the students about “the invisible rivers” and even “mysterious Dev¡n Castle.” Despite the weather, everyone enjoyed the fresh air and the long walk up to the ruins.  

 

In Bratislava the group had time to enjoy lunch, visit the beautiful basilica church, and explore the charming Old Town, where many found small souvenirs to take home. 

 

 

to 13.11. 

 

Torstai: aamulla saavuttiin klo 8 koululle ja mentiin koulun kuvisluokkaan tekemään postereita. Suomalaiset tekivät Suomesta ja slovakialaiset tekivät Slovakiasta. Kun posterit oli tehty, niin lähdettiin kohti kajakkiklubia pienellä bussilla. Kajakkiklubilla päästiin näkemään harjoittelualtaita, pukuhuoneita, erilaisia kajakkeja ja muutenkin clubin tiloja. Päästiin myös kokeilemaan kahta erilaista soutulaitetta, ja pidetiinkin toisessa laitteessa pieni leikkimuotoinen kisa. Kun clubilla ei ollut muuta tutustuttavaa, niin jatkettiin samalla bussilla kohti viinitilaa, joka sijaitsi toisessa kylässä nimeltään Büc. Viinitilalla nautimme lounasta mm. kanaa ja riisiä, paprikakeittoa ja jälkiruuaksi lettuja suklaakastikkeessa. Ruuan jälkeen oli ohjelmassa askartelua: tehtiin rannekkeet langasta. Sitten oli seuraavaksi pakohuoneita ja leivontaa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, ja kun toinen leipoi, oli toinen pelaamassa pakohuonepeliä. Vuorot vaihdettiin, niin että kaikki pääsivät pelaamaan ja leipomaan. Leivontatehtävänä oli röstiperunoita, joita myös maistelimme. Kun kaikki tämä oli tehty, oli päivän viimeinen tilaisuus, jossa meille annettiin todistukset meidän matkasta, ja pieniä lahjoja.  

 

 

Pe 14.11. 

Aamulla tulimme 8.00 koululle, josta lähdimme heti kulttuurikeskukselle. Siellä pääsimme tanssimaan kansantanssia ammattilaisen kanssa. Tanssin jälkeen pääsimme, kokemaan millaista oli väestönsuojassa kylmänsodan aikaan. Lähdimme kävelemään kohti st Andrewsin Basilicaa eli kirkkoa, jossa pääsimme käymään kirkon alla katsomassa hautoja. Saimme kiivetä kapeita portaita myös ihan ylös kirkon lehtereille ja urkujen luo. Yksi seurueestamme sai kokeilla kirkon uruilla soittoa.  

 

Kirkossa vierailun jälkeen kävelimme linnoituksen viereiselle aukiolle, jossa oli alkanut st .Andrewsin markkinat. Markkinat olivat samantyyppiset kuin Salon syysmarkkinat, mutta siellä oli myynnissä enemmän käsityöläistuotteita. Palasimme koululle syömään, josta lähdimme host-perheidemme kanssa jatkamaan omiin suuntiin. Osa kävi kahvilla, osa pitsalla. Kello 15.00 kokoonnuimme koulumme eteen host-perheiden kanssa. hyvästelimme uudet ystävämme ja lähdimme kohti Itävaltaa. Wieniin päästyämme menimme viemään laukut bag droppiin ja tämän jälkeen menimme turvatarkastukseen. Lento kotiin meni nopeasti. Pääsimme Suomeen ja jokainen sai oman laukkunsa takaisin. Meillä oli 50 minuuttia aikaa lentokentällä ennen kuin bussi lähti Saloon. Bussimatka meni nopeasti ja väsyneissä tunnelmissa. Maahan oli satanut lunta. Perillä Salossa olimme sunnuntaina aamuyöllä n. klo 01.30  

Then it was time to say goodbyes to eachothers and return home. We survived this week without any big problems and had very fun together. Thank you for this trip. 

 

Odotamme uusia slovakialaisia ystäviämme vastavierailulle Saloon maaliskuussa 2026.