Erasmus+ -matka Slovakiaan Komárnoon
Sunnuntaina 9.11. joukko Hermannin koulun oppilaita ja
opettajia matkusti bussilla Helsinki-Vantaan lentokentälle, josta
lennettiin Itävaltaan Wieniin. Wienistä matka jatkui tilauskyydillä Itävallan
ja Unkarin läpi Slovakian Komárnoon, jonne saavuttiin myöhään
illalla. Valtioiden rajojen ylitystä ei vapaan liikkuvuuden Euroopassa
oikeastaan edes huomannut; autoa ei pysäytetty tai passia tarkistettu.
Illan pimeässä ihmettelimme automatkalla valtavaa valojen määrää tien
molemmilla puolilla pellolta näyttävillä alueilla. Kuljettajamme kertoi, että
valot ovat tuulivoimaloista, joita Itävallan puolella on todella
paljon. Komárnossa tapasimme oppilaiden isäntäperheet ja oppilaat
siirtyivät heidän mukanaan paikallisten koteihin.
ma 10.11.
Maanantaiaamu alkoi koululla klo 8 toisiimme tutustumisilla
ja koulukierroksella. Teimme ryhmämme kanssa etuoikeuskävelytehtävän ja
pohdimme myös tehtävän merkitystä sekä tuloksia. Koululla meillä oli myös
pari oppituntia: matematiikkaa, ongelmaratkaisua. Nautimme koululla
slovakialaisen koululounaan, johon kuuluu alkukeitto, pääruoka sekä
jälkiruoka. Leipää tai varsinaista salaattia ei ollut tarjolla. Maanantain
lounaana oli kurpitsakeittoa, pasta-perunavuokaa ja kerrosjogurtti. Koululounas
on hyvin tuhti ja se nautitaan aika myöhään, vasta n. klo
13.30-14 aikoihin, joten useimmilla oppilailla oli mukanaan omia eväitä
(leipää, hedelmiä jne.) joita he söivät aamupäivän pitkällä välitunnilla.
Kännyköiden käyttö koulupäivän aikana on Slovakiassa kielletty.
Lounaan jälkeen kävelimme hieman kaupungilla ja
tutustuimme Komárnon linnoitukseen, jossa meille kerrottiin mm. ruoan
säilytyksestä ja jätehuollosta entisaikaan ennen
sähköä, jääkaapeja jne. Komárnon linnoitus
on Slovakian suurin linnoitus ja näytellyt ratkaisevaa roolia useissa
Euroopan sodissa ja valloituksissa kautta historian.
ti 11.11.
Tiistaina aamu alkoi kuvis-kässä-tunnilla. Saimme
tehdä kankaanpainantaa kestokangaskasseihin. Painannassa käytettiin
alueelle tyypillistä väritystä eli sinistä ja valkoista. Tunnin
jälkeen kävimme tapaamassa Komárnon kaupunginjohtajaa. Hermanni
pääsi istumaan Komárnon kaupunginjohtajan tuoliin. Tapaamisen jälkeen
palasimme koululle ja meillä oli liikuntatunti. Ensin teimme
alkuverryttelyä ja sitten pientä kisailua mm. köydenvetoa ja renkaan
kuljetusta. Lounaan, joka tiistaina oli vihanneskeittoa, paistettua kalaa
perunamuusilla ja pillimehu, jälkeen kävimme kävelyllä kaupungissa.
Kävelimme Unkarin puolelle pitkin Tonavan ylittävää siltaa. Komárno ja
Unkarin puoleinen Komárom olivat aiemmin yksi kaupunki, mutta I
maailmansodan jälkeen Unkarin ja Tšekkoslovakian raja asetettiin
kulkemaan pitkin Tonavaa ja tämä jakoi kaupungin kahtia. Pikaisen Unkarikäynnin
jälkeen kävelimme Tonavan rantaa pitkin kohtaan, jossa Tonava
yhdistyy Váh-jokeen. Tovin maisemia ihailtuamme kävelimme
vielä paikalliseen kahvilaan ja maistoimme Kofolaa.
Ke 12.11.
On
Wednesday, seven students from Hermanni School, together with their host-family
teenagers and teachers, boarded a bus from Komárno to the Slovak
capital, Bratislava.
In the late
morning, we headed to Devin Castle.
Devin Castle is an important part of Slovak cultural heritage and one of the
key monuments connected to Slovak national identity. From the castle hill,
visitors can usually admire impressive views over the surrounding landscape and
see the point where the Danube and Morava rivers meet.
However,
our visiting day turned out to be extremely foggy. The mist was so thick that
we could hardly see anything from the viewpoint – which, of course, led to a
lot of joking among the students about “the invisible rivers” and even
“mysterious Dev¡n Castle.” Despite the weather, everyone
enjoyed the fresh air and the long walk up to the ruins.
In Bratislava the
group had time to enjoy lunch, visit the beautiful basilica church, and explore
the charming Old Town, where many found small souvenirs to take home.
to 13.11.
Torstai: aamulla saavuttiin klo 8
koululle ja mentiin koulun kuvisluokkaan tekemään
postereita. Suomalaiset tekivät Suomesta ja slovakialaiset
tekivät Slovakiasta. Kun posterit oli tehty, niin lähdettiin
kohti kajakkiklubia pienellä bussilla. Kajakkiklubilla päästiin näkemään
harjoittelualtaita, pukuhuoneita, erilaisia kajakkeja ja muutenkin
clubin tiloja. Päästiin myös kokeilemaan kahta
erilaista soutulaitetta, ja pidetiinkin toisessa laitteessa
pieni leikkimuotoinen kisa. Kun clubilla ei ollut muuta tutustuttavaa, niin
jatkettiin samalla bussilla kohti viinitilaa, joka sijaitsi toisessa
kylässä nimeltään Büc. Viinitilalla nautimme lounasta mm. kanaa
ja riisiä, paprikakeittoa ja jälkiruuaksi lettuja suklaakastikkeessa. Ruuan
jälkeen oli ohjelmassa askartelua: tehtiin rannekkeet langasta. Sitten oli
seuraavaksi pakohuoneita ja leivontaa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, ja
kun toinen leipoi, oli toinen pelaamassa pakohuonepeliä. Vuorot
vaihdettiin, niin että kaikki pääsivät pelaamaan ja leipomaan.
Leivontatehtävänä oli röstiperunoita, joita myös maistelimme. Kun kaikki
tämä oli tehty, oli päivän viimeinen tilaisuus, jossa meille annettiin
todistukset meidän matkasta, ja pieniä lahjoja.
Pe 14.11.
Aamulla tulimme 8.00 koululle, josta lähdimme heti
kulttuurikeskukselle. Siellä pääsimme tanssimaan kansantanssia
ammattilaisen kanssa. Tanssin jälkeen pääsimme, kokemaan millaista oli
väestönsuojassa kylmänsodan aikaan. Lähdimme kävelemään kohti
st Andrewsin Basilicaa eli kirkkoa, jossa pääsimme käymään
kirkon alla katsomassa hautoja. Saimme kiivetä kapeita portaita myös
ihan ylös kirkon lehtereille ja urkujen luo. Yksi seurueestamme sai
kokeilla kirkon uruilla soittoa.
Kirkossa vierailun jälkeen kävelimme linnoituksen viereiselle
aukiolle, jossa oli alkanut st .Andrewsin markkinat. Markkinat olivat
samantyyppiset kuin Salon syysmarkkinat, mutta siellä oli myynnissä
enemmän käsityöläistuotteita. Palasimme koululle syömään, josta
lähdimme host-perheidemme kanssa jatkamaan omiin suuntiin. Osa kävi
kahvilla, osa pitsalla. Kello 15.00 kokoonnuimme koulumme
eteen host-perheiden kanssa. hyvästelimme uudet ystävämme ja lähdimme
kohti Itävaltaa. Wieniin päästyämme menimme viemään
laukut bag droppiin ja tämän jälkeen menimme turvatarkastukseen.
Lento kotiin meni nopeasti. Pääsimme Suomeen ja jokainen sai
oman laukkunsa takaisin. Meillä oli 50 minuuttia aikaa lentokentällä ennen
kuin bussi lähti Saloon. Bussimatka meni nopeasti ja väsyneissä
tunnelmissa. Maahan oli satanut lunta. Perillä Salossa olimme sunnuntaina
aamuyöllä n. klo 01.30
Then it was
time to say goodbyes to eachothers and return home. We
survived this week without any big problems and
had very fun together. Thank you for this trip.
Odotamme uusia slovakialaisia ystäviämme vastavierailulle
Saloon maaliskuussa 2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti